Kalle Hernberg

Artisti maksaa

2011-11-22T07:26:00.002+02:00

Pääsemme lukemaan valtamediasta päivittäin Kreikan, Italian tai jonkin muun euromaan velkakriisin dramaattisista käänteistä. Selvää on, että päin puuta mennään ja kovaa. Arvuuteltavaksi jää ainoastaan, kuinka moni muu ajaa päin puuta ja milloin johtoauton moottori leikkaa kiinni lopullisesti.

Euroopan unionin velkakriisin lääkkeeksi esitetään palkkojen polkemista ja julkisten palvelujen karsimista. Kuulostaako tutulta? Tällä reseptillä on tultu nykytilanteeseen. Hoito tepsi – potilas kuoli.

Velkakriisin synnystä valtamedian toimittaja-armeija ei näytä saavan selkoa. Milloin kreikkalaiset ovat laiskoja, milloin muuten vaan oman edun tavoittelijoita – kuin pankit ja pörssiyhtiöt konsanaan.

Kriisin taustalla on löysän rahan politiikka. Raha on ollut löysässä niille, joilla ennestään jo on. Työtätekevillä ja vähäosaisilla se jää löysästi käteen, kun sen vie kohonneet elinkustannukset alta aikayksikön. Pääomat ovat päässeet kasautumaan harvojen käsiin. Voittojen kasvu ja tulonjaon muuttuminen pääoman hyväksi on johtanut spekulatiivisen ja kuvitteellisen rahapääoman paisumiseen. Samalla rahoitusmarkkinoiden vapaus on kasvattanut pankkien valtaa.

Nykyinen hallitusvasemmisto oli viime keväänä kovasti huolissaan kansalta pankeille kupattavista rahoista. Ministeriauton takapenkillä on muut huolet. Kuntapalveluista voidaan huoletta leikata.

Leikkauslinja koskee myös Helsinkiä. Kaupunki, jolla on edelleen enemmän saatavia kuin velkaa, leikkaa kaupunkilaisten peruspalveluista.

Kummelin sketsissä 90-luvulla levy-yhtiö velvoitti artistin maksamaan lähes kaiken. Nyt on artisti hyvää vauhtia kupattu kuiviin. Olisi jo rikkaiden vuoro maksaa.

KALLE HERNBERG

Kirjoitus julkaistu Eespäin-lehdessä 4/11

Vastaisku vasemmalta

2011-03-23T07:16:00.003+02:00

Olen 36-vuotias yläkoulun opettaja, kahden lapsen isä, amatööribasisti ja kansalaisaktivisti. Olen toiminut aktiivisesti kansalaisjärjestöissä ja -liikkeissä 90-luvun puolivälistä alkaen.

Raaka oikeistopolitiikka näkyy päivittäin työssäni. Poliittiset päätökset tulevat esiin oppilaiden arkikokemusten ja ongelmien sekä koulun ja julkisen sektorin puutteellisten resurssien kautta. Tuloerojen kasvattaminen, työttömyys ja julkisten palveluiden heikentäminen ovat poliittisia valintoja.

Rahaa Suomessa on, mutta se ei kohdistu sinne, missä yhteistä hyvinvointia luodaan, vaan se valuu niille, joilla jo on. Tälle kehitykselle on saatava täyskäännös verotuksen muutoksen, julkisten palveluiden parantamisen, perusturvan ja työllisyyden kasvattamisen kautta.

Nyt on uuden, osallistuvan ja osallistavan poliittisen kulttuurin aika. Ihmisten tarpeet keskiöön ja rahaeliitille kenkää.

Kenkää rahaeliitille! -ohjelma

Viiden egen pizza

2011-03-22T21:55:00.002+02:00

Otsikossa viitataan tuohon vähävaraisen vankkaan ystävään, harmaan talouden konkretisoitumaan ja karppaajan kauhistukseen.

En usko, että viiden egen pizzat johtavat harmaan talouden ytimeen, tuohon yli 10 miljardin pottiin, jota Finanssialan keskusliitto neuvoo piilottelemaan verottajan ulottumattomissa. Kokoomus-konsernin hännänheiluttajan byrokraattien lounastauolla ei viiden ekun lätyt lätise.

Vitosen pyörylät ovat jokseenkin tuttua pyhähuttua niissä piireissä, joissa lounasseteleitä ei myönnetä kuin eu-ruokajakeluun eikä tippiä jaella tavan vuoksi.

Työmarkkinatuen taso ja saamisehdot ovat sosiaalipolitiikan kenties räikein häpeäpilkku - toimeentulotuen ohella. Työmarkkinatuen tai peruspäivärahan taso tai toimeentulotuki ei edes lähtökohtaisesti riitä kattamaan pakollisia perustarpeita eikä tasoa ole nostettu kunnolla aikoihin. (Opintotuen tasosta on tässä yhteydessä ehkä turha edes mainita). Myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso on Suomessa huomattavasti alhaisempi kuin esimerkiksi läntisessä naapurimaassamme.

90-luvulla kokeiltiin yhden luukun periaatetta: Kelasta sai joillakin paikkakunnilla myös toimeentulotukea. Kokeilu toimi hyvin viimesijaisen tuen tarvitsijoiden näkökulmasta. Kokoomuksen kannalta kokeilu oli huono: toimeentulotukimenot lisääntyivät, kun sossua häpeilevät kaurapuurovanhuksetkin saivat palan kakkua.

Jos pääomaverojen osuus olisi Suomessa samaa tasoa kuin EU-maissa keskimäärin, verotuloja kertyisi vuodessa 4 - 5 miljardia euroa nykyistä enemmän. Sillä rahoitettaisiin kohtuullinen perusturva huonoimmassa asemassa oleville.

SKP:n vaatimaan 900 euron perusturvaan pitää olla inhimillisestikin varaa, suurituloisten verohelpotuksiin ja veronkiertoon enää ei.

Perusturvauudistuksen jälkeen saattaisi olla silloin tällöin varaa myös kokkari-Holkerin muinoin suosittamaan mainioon valkuaisen lähteeseen - silakkaan.

Rahapussidemokratiaa

2009-09-07T12:14:00.004+03:00

Tänään postiluukustani kopsahti Jyväskylän yliopiston kerjuukirje.

”Yliopiston siirtyessä omaan rahatalouteen uuden, 1.8.2009 voimaan astuneen yliopistolain myötä tarvitsemme tukeasi, jotta pysymme tulevaisuudessakin tutkimuksen ja koulutuksen huipulla. Pienestäkin lahjoituksesta kasvaa suuri, sillä se saa valtion 2,5-kertaisen vastinrahoituksen.” Lisäksi minua opastettiin: ”Yliopiston pääomittamiseen osoitetun, vähintään 850 euron ja enintään 250000 euron suuruisen lahjoituksen saa vähentää verotuksessa”.

Kirjeessä ei vedottu ainoastaan pyyteettömään budjettirahojen rahapussiohjaukseen, vaan ”yli 20000 euroa lahjoittaneet henkilöt ja 100000 euroa lahjoittaneet yritykset saavat nimensä kunnialaattaan Agora-rakennukseen, Martti Ahtisaari -salin seinään.”

Jään odottamaan lisää kerjuukirjeitä, esimerkiksi: ”Puolustusvoimat tekee työtä, jolla on tarkoitus. Lahjoittamalla 10000 euroa valtio myöntää summalle 100-kertaisen vastinrahoituksen ja saat nimesi yksilölliseen sankarihautakiveen.” Tai: ”lahjoittamalla terveydenhuoltoon yli 2000 euroa saat VIP-kortin, jolla pääset jonon ohitse.” (Tosin, näinhän se erikoismaksuluokka taitaa toimia jo nyt.)

Kaikki siis hilpeästi lahjoittelemaan. Näin pääsee vaikuttamaan. Siis ne, joilla fyrkkaa on. Muut itkeköön mökeissään kun köyhää kustaan silmään.

Vaalikentiltä ja radiosta

2008-10-25T21:31:00.002+03:00

Muutaman viikon vaalikentillä liikkuneena olen pannut merkille pari asiaa: Kampanjointi on melko laimeaa eduskuntapuolueiden keskuudessa. Arkisin ei tapaa juuri muita kuin SKP:n ja Helsinki-listojen vaalityöntekijöitä. Suurten puolueiden kampanjat sinänsä ovat tuttuja mediasta: toivoa ja unelmia.

En tiedä, miten kokkarina, demarina vihreänä tai vasemmistoliittolaisena yms. syttyisin kampanjoimaan. Ehkä sitten, jos en tietäisi, mitä oma puolue puuhailee.

Tälläkin hetkellä valmistellaan ensi vuoden budjettia Helsingille kaupunginjohtaja Jussi Pajusen (kok.) esityksen pohjalta. Sen mukaan palvelujen resurssipula jatkuu. Esityshän julkistettiin jo joitakin viikkoja sitten, nyt tarvitaan vain eduskuntapuolueiden edustajien nimet alle. Muutoksia budjettiesitykseen on luvassa taas vain vähän. Kuvaavaa budjettivalmistelulle ja kuntademokratialle on, että budjettisopimus julkistetaan vasta maanantaina, päivä vaalien jälkeen.

Muodollisesti budjetti käsitellään valtuustossa myöhemmin, mutta mikäli viimevuotiset merkit pitävät kutinsa, siitä ei taaskaan äänestetä. Rautainen ryhmäkuri toimii. Tällä hetkellä SKP:llä ja asukaslistalla on vain yksi valtuutettu, ja esityksille täytyy saada kannatusta ennen kuin niistä voi äänestää. Toivottavasti vaalien jälkeen valtuutettuja on ryhmällämme useampi.

Vaihtoehtobudjettiamme ja muita kunnallisvaaliasioitamme kommentoin taannoin YLE:n aikaisen tulokkaat ohjelmassa, jonka voi kuunnella osoitteessa http://lotta.yle.fi/rsweb2.nsf/sivut/tulokkaat?opendocument&pageid=Content105649B8139

Ja sitten vaan tekemään huomenna vaikuttava teko.

Asunnottomien yö

2008-10-19T13:03:00.000+03:00

Toissa yönä vietettiin asunnottomien yötä ympäri Suomen. Helsingissä tapahtumat keskittyivät Hakaniemen torille ja Narinkkatorille. Paikalla Hakaniemessä oli itse presidentti ja asuntoministeri. Hienoa.

Kahta päivää ennen tilaisuutta postiluukusta tipahti ensi vuoden budjettiesitys Helsingin Asumisoikeus Oy:n taloille. Itse satun asustamaan kyseisen yhtiön asumisoikeusasunnossa ja toimin talohallituksen puheenjohtajana. HASO on Helsingin kaupungin yhtiö, periaatteessa voittoa tuottamaton.

Budjettiesitys oli karmaiseva. Vuokria (ts. vastikkeita) korotettaisiin 12 % ensi maaliskuun alusta. Edellinen korotus oli viime maaliskuussa. Kokolailla samansuuntaiset korotukset uhkaavat kaupungin vuokra-asuntojakin. Tilastokeskuksen mukaan pääkaupunkiseudun vuokrankorotukset ovat olleet n. 5 % viimeksi kuluneen vuoden aikana. Täyttä selvyyttä vuokrankorotusten perusteisiin en papereista saanut. Täytyy tehdä pieni tiedustelukierros. Näytti tosin siltä, että uudiskohteissa asumiskustannukset ovat huomattavan kalliita mm. kohonneiden tonttivuokrien ja rakennuskustannusten vuoksi. Muun muassa tonttivuokrat jyvitetään kaikille yhtiön asunnoille.

Helsingin kaupunki voi vaikuttaa asumisen hintaan ratkaisevalla tavalla. Uudisrakentamisen hinta ei kohoaisi niin suureksi kuin nykyisin, jos kaupungilla olisi oma asuntorakentamisyksikkö. Nyt tilanne on se, että tarjouksia kaupungin asuntotuotantotoimistolle jättää vain kourallinen rakennusfirmoja. Hinnoittelu on sen kaltaista, että uudisrakentamisen kustannukset hipovat pilviä. Monesti tarjouksia ei edes tule, koska kovan rahan kohteet tuottavat firmoille vuokra-asuntorakentamista tai HITASia enemmän.

Toinen asumiskustannuksia pudottava ratkaisu on tonttivuokrien alentaminen. On ihmeellistä, että kaupunkilaisten yhteisesti omistama tonttimaa on ns. markkinahintaista. Tonttimaahan sovellettava markkinamekanismikin on aika omalaatuinen: Kun yhdeltä alueelta myydään tontti, katsotaan, että alueella vuokrattavien tonttien arvo on sama, kuin yksittäisen myydyn tontin. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan tarjonta määrää hintaa. Eli jos koko tonttimassa olisi kaupan, hinta olisi täysin erilainen.

Kaupunki voisi myös alentaa omistamiensa vesi- ja energialaitosten tariffeja. Helsingin Energia on tuottanut huomattavia voittoja vuosi toisensa perään. Myös peruskorjauksiin voitaisiin myöntää edullisempia lainoja.

Kun nyt meikäläisenkin kämpän vuokra näyttää nousevan 10 euroon neliöltä, voi kysyä, kuinka monella vuokra- tai asumisoikeusasukkaalla on kipuraja tullut vastaan? Näyttää siltä, että aika monella, kun vuokranmaksuvaikeudet ovat lisääntyneet kaupungin vuokra-asunnoissa ja häätöjä on toteutettu entistä hanakammin.

Mihin presidentti tai asuntoministeri on ajatellut sijoittaa sitten vuokra-asukkaat?

Metropolipolitiikkaa?

2008-09-25T14:59:00.003+03:00

Kaupunginvaltuustossa jutusteltiin eilen peräti kuusi tuntia. Valtapuolueet saivat päähänsä nostaa esiin pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisen, vaikka se viimeksi kesäkuussa torpattiin mm. Espoon taholta. Vihreiden aloitteesta ja kokoomuksen kovalla tuella, Jan Vapaavuoren äänellä, päätettiin tehdä selvitys metropolihallinnosta. Mikään valtapuolue ei asiaa vastustanut.

Minun on vaikea ymmärtää halua vielä nykyistä suurempien hallinnollisten yksiköiden luomiseen. Nykyinenkin päätöksenteko on etääntynyt kuntalaisista ihan riittävästi. Asuinalueilta lakkautetaan kunnallisia palveluita jatkuvasti, nytkin on suunnitteilla terveysasemaverkoston harventaminen entisestään. Päiväkotien ja koulujen lakkauttamisethan ovat olleet tapetilla nekin jo jonkin aikaa ja lakkauttamisia on tehty.

Kun isot miehet ja naiset haaveilevat metropolista, kannattaisi katseet kääntää länteen – tai itään. Tukholmassa ei Helsingin kaltaista keskitettyä valtaa valtuustolla ole kouluista tai sosiaalipalveluiden järjestämisessä vaan valta näistä on delegoitu kaupunginosa-alueille. Pietarissa puolestaan jakautuu hallinnollisesti 18 piiriin ja edelleen 82 kunnallishallintoalueeseen, joissa on ainakin toimeenpanovaltaa.

Yritän ymmärtää isoja miehiä Lissabonin hengessä: tavoitteena on palvelujen keskittäminen ja kilpailuttaminen eli palvelumarkkinoiden vapauttaminen kilpailulle ja riittävän suurten yksiköiden luominen ylikansallisille firmoille. Myös rakennusliikkeitä kiinnostavat suuret aluerakentamiskohteet. Niiden avulla voisi rahaa takoa vielä entistäkin enemmän.

PS Helsingissä on tälläkin hetkellä rakentamatonta tonttimaata n. 70000 asukkaan tarpeeseen.

Kymmenen oikein = miljoona euroa/päivä?

2008-09-25T14:00:00.005+03:00

Keskittäminen ei ole ratkaisu eikä suuri kaunista, kun lähipalveluista on kyse. Helsinki tekee voittoa yli 300 miljoonaa euroa vuodessa. Rahaa siis kaupunkilaisten palveluihin on. Kaikkiin uudistuksiin ei edes tarvittaisi senttiäkään lisää, vaan kyse on usein siitä, haluaako kaupunki tuottaa palvelut itse vai ostaa ne kalliilla ulkopuolelta.

Näiden asioiden puolesta toimin (10/10):

- Stop pienen piirin vallankäytölle! Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia lisättävä kuulemisilla ja budjettivaltaa omaavien kaupunginosaneuvostojen perustamisella.
- Päivähoidon resurssit kuntoon, lasten ja hoitajien pallottelu lopetettava. Laadukas ja maksuton varhaiskasvatus on jokaisen lapsen subjektiivinen oikeus.
- Lähikoulu on paras koulu, varsinkin pienille koululaisille.
- Lähiterveysasemat säilytettävä ja niitä lisättävä uusille asuinalueille. Terveydenhuolto maksuttomaksi.
- Nuorisotilojen on sijaittava lähellä käyttäjiä ja niiden on tarjottava omaehtoista ja maksutonta toimintaa.
- Joukkoliikenne maksuttomaksi, lisää vuoroja ja raideliikennettä.
- Helsingin Energia = uusiutuva energia
- Asumiskustannukset alas, vuokra-asuntoja lisää. Oma rakennusyksikkö kaupungille ja tonttivuokrat järjelliselle tasolle.
- Helsinki-lisä kaupungin työntekijöille kalliita elinkustannuksia kompensoimaan.
- Sosiaali- ja terveystoimelle riittävä rahoitus. Tällä hetkellä budjetissa myönnetään rahaa tietoisesti riittämättömästi.

Maksuttomaan joukkoliikenteeseen

2008-09-10T21:40:00.000+03:00

Reilu viikko sitten pidetyllä Vastavirta-festivaalilla oli keskustelutilaisuus kuntapalveluista. Joukkoliikenteen maksuttomuuden puolesta ei puhunut esimerkiksi vihreitä edustanut Tuomas Rantanen, koska hänen mielestään maksuttomuus johtaisi liian täysiin busseihin ja sitäpaitsi keskiluokalla on varaa maksaa lippunsa.

On totta, että kertarysäyksellä toteutettu maksuttomuus saattaisi johtaa jonkinlaisiin ongelmiin, jos joukkoliikennettä ei samalla kehitettäisi. Toisaalta, minä en harmittelisi, jos työtön tai muuten vähävarainen henkilö joutuisi matkustamaan tupaten täynnä olevassa joukkoliikennevälineessä mutta hänen ei tarvitsisi samalla miettiä, matkustaako johonkin tapahtumaan tai tuttuja tapaamaan vai syökö lounaan. Täydet, mutta nopeat joukkoliikennevälineet lienevät myös maksuttomuuden ajajien ensisijainen perustelu. Vähentäisihän se yksityisautoilua ja tekisi liikenteen sujuvammaksi.

Ei maksuttomuutta tarvitse kerralla toteuttaa, vaan sitä voisi aluksi laajentaa uusiin ryhmiin ja alentaa lippujen hintoja. Päivi Lipponen (sdp) esitti taannoin maksuttomuutta alle 16-vuotiaille. Kun budjetin yhteydessä valtuustoryhmämme toi hänen aloitteensa äänestykseen, ei Lipponen (eikä kukaan muukaan valtuutettu) ollut valmis kannattamaan sitä tosipaikan tullen.

Lisää pähkäilyjä joukkoliikenteestä tarjoaa Kaupunkiliikkujat.

Säilöminen vs. varhaiskasvatus

2008-09-09T22:32:00.000+03:00

Hesarista luin eilen kommenttia ylisuurista ryhmäkoista päivähoidossa. Ryhmäkoot ovat hyvä huono esimerkki siitä, mitä liian pitkälle viety tehokkuusajattelu aiheuttaa. Kun ryhmän koko kasvaa liian isoksi, kontaktisuhteita, ts. "kuka tekee mitä ja on mitä ja kenen kaa" tulee hoitajalle ja lapselle hallittavaksi käsittämättömän iso määrä. Ei siis riitä, että yhtä aikuista kohden on tietty normitettu määrä lapsia, vaan myös tietyille lapsille pitää olla tietyt aikuiset sekä omat seinät. Liian isoissa ryhmissä lapsilla on taipumus käyttäytyä aggressiivisesti, omankin kokemukseni mukaan. Viime vuosi oli aika pelottavaa vanhemman poikani ollessa lähes kolmenkymmenen lapsen ryhmässä vasta avatussa lähipäiväkodissa.

Päivähoidon henkilöstöpula kertoo parista asiasta: palkkatasosta ja työssä viihtymisestä. Ja vielä: työntekijä viihtyy työssä tavallisesti silloin, kun lapsetkin viihtyvät. Ei voi olla järkevää lasten tai henkilöstön kannalta, että päivähoidon työntekijän on jatkuvasti oltava valmis siirtymään toiseen työpisteeseen riippuen siitä, kuinka monta lasta kulloinkin sattuu päiväkotiryhmässä olemaan paikalla.

Viime vuosina Helsingissä on lakkautettu useita päiväkoteja, jolloin lapsia on palloteltu uusiin ympäristöihin ja päiväkotiryhmiin varhaiskasvatuksen jatkuvuus unohtaen. Joitakin päiväkoteja on jouduttu jo avaamaan uudestaan päivähoidon tarpeen lisäännyttyä. Päiväkotien sulkemisia on perusteltu tilojen kalleudella. Kaupungin tilakeskus tekee kuitenkin huomattavaa voittoa vuokraamalla kaupungin tiloja kaupungin omiin toimintoihin.

Mihin käyttäisit miljoonan päivässä? Sen verran Helsinki teki voittoa viime vuonna. "Kukahan ne säästöt maksaa, sen näkee joka elää jaksaa" (M. Perkoila)

Katto pään päälle – toimeentulotukiluukulle mars!

2008-09-06T22:24:00.000+03:00

Välillä selailen kiinteistönvälittäjien sivuja ja katselen asuntojen hintoja ja kuvia. Omistusasuminen on suomalaisessa yhteiskunnassa määritelty erityisen tavoiteltavaksi, sitä tuetaan valtiovallan taholta mm. korkovähennyksin ja omistusasumisella mitataan ihmisarvoa, tiedättehän nuo kaupungin vuokratalot...

Omistusasumisen auvo ei ole pelkästään omissa seinissä vaan se on monesti halvempaa kuin vuokra-asuminen. Tosin, tarkkaavaisen asunnonostajan kannattaa huomioida tulevat remontit ja ennen kaikkea, tonttivuokran korotukset.

Kaupunki omistaa Helsingin tonttimaasta n. 70 %. Lähtökohtaisesti vuokratontit ovat hyvä asia. On selvää, että yksityisomistuksessa olevalla maalla pyritään keinottelemaan, jolloin asumiskustannukset kasvavat. Helsingin kaupunki on kuitenkin lähtenyt keinottelemaan omilla tonteillaan asukkaiden kustannuksella. Tonttivuokrat ovat karkaamassa pilviin, mikä tarkoittaa kohonneita asumiskustannuksia niin vuokra- kuin omistusasujille. Kaupunki uusii tonttiensa vuokrasopimukset n. 50 vuoden välein, ja määrittelee niille uuden arvon, josta peritään vuokraa 4 % vuodessa.

Laskennallinen arvo on jonkinlainen markkina-arvo, joka muodostuu tehtyjen tonttikauppojen perusteella. Lapsikin ymmärtää, että vähäinen tarjonta nostaa hintaa. Kaupungin byrokraatit eivät tätä ymmärrä, vaan laskevat, että muukin tonttimaa on yhtä arvokasta kuin yksittäiset myydyt tontit. Tästä yhtälöstä seuraa, että uusien laskentaperusteitten nojalla neliökohtainen vuokra paikasta riippuen on noussut tänä vuonna jo yli kahden euron. Korotusautomaatin logiikan mukaan vuokrataso nousee 10 %/vuosi.

Olin tänään Helsingin kaupungin vuokra-asukkaiden vaalipaneelissa. Petyin pahasti. Luulin, että porvaripuolueet ml. Vihreät kyseenalaistaisivat virkamiesten markkinalogiikan edes yleisöä kosiskellakseen. Näin menettelivät kuitenkin vain vasemmistoliittolaiset ja demaripanelisti lisäkseni. Toivottavasti he pitävät sanansa valtuustosalin valojen loisteessakin. Asiasta en välttämättä mene takuuseen tähänastisten kokemusten perusteella.

Kuulemani perusteella vuokra-asunnoissa asuvien ihmisten vuokranmaksuongelmat ovat räjähtämässä käsiin mm. viime vuosien rajujen vuokrankorotusten vuoksi (jotka jo osin johtuvat kohonneista tonttivuokrista). Minne heidät ohjataan? Entä sitten, kun omistusasukkaillakaan ei ole laajassa mitassa varaa vastikkeisiin?

Lisää tietoa tonttivuokrista saa tontinvuokraajat-kansalaisliikeen erinomaisilta sivuilta http://tonttivuokrat.wordpress.com/

PS Selvennettäköön, että itse onnistuin perheineni saamaan asumisoikeusasunnon, käytännössä asemani on sama kuin vuokra-asunnoissa asuvien. En usko, että ihan lähiaikoina ryhdyn asunnonostoon. Ei ole Helsingissä varaa näillä tuloilla.

Yhteisöllisyyden tuntu

2008-08-27T13:50:00.000+03:00

Viikin asukkaana vien usein lastani päiväkotiin Pihlajamäkeen. On tietysti mukava huomata, että pysäkillä tapaa tuttuja vaununtyöntäjiä ja voi parhaimmassa tapauksessa vaihtaa muutaman sanan. Small talkin aihetta ei ole vaikea löytää 79:n pysäkillä. Monet vanhemmat kamppailevat samojen ongelmien kanssa: mahtuvatkohan vaunut seuraavaan bussiin? Ehdinköhän ajoissa neuvolaan, lääkärin vastaanotolle tai töihin?

Bussilinjassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Sen reitti on mitä mainioin. Ongelmana on se, että tällä asuinalueella ei ole riittävästi lähipalveluja.

Ennen muuttoamme Latokartanoon tutustuimme esitteeseen, joka lupasi paljon: luontoa ja toimivia lähipalveluita. Esitteen seuraavassa versiossa oli terveyskeskus sotattu pois tussilla. Koulu ja päiväkoti oli vielä säilytetty ja suureksi ilokseni niiden rakennustyöt on vihdoin saatu vauhtiin. Jostain käsittämättömästä syystä alueelle ei kuitenkaan ole suunniteltukaan yhtä paljon päivähoitopaikkoja, mitä (alimitoitetun) väestöennusteen mukaan on tarpeen. Terveyskeskus ehdittiin suunnitella jo verhojen värejä myöten, mutta sitten tuli stoppi. Terveyskeskuksen johto ja terveyslautakunta saivat päähänsä, että lääkärit viihtyvät paremmin isoissa yksiköissä. Terveyslautakunnan tilaama konsulttiselvitys kertoo karua kieltä aikeista: pari terveysasemaa pitäisi yksityistää (eikä lääkärifirmoja ehkä kiinnosta ihan pienet yksiköt).

Bussin korvaa kiireessä myös ekoviikkiläinen ekoauto, bensakäyttöinen luonnonystävä. Siitä ei käy viikkiläisiä syyttäminen. ”Lähi”palveluiden käyttö näillä seuduilla kysyy runsaasti aikaa sen lisäksi, että keskustaan bussilla huristellakseen saa Latokartanon perukoilta varata ruuhka-aikoina 40 minuuttia ja tavallisestikin puolituntia on vähän.

Pitäisiköhän lohduttautua sillä, että jonkun insinöörin pöydällä on metrolinjaus Viikin kirjastolle ja Kivikkoon? Pääsisi eskarilainen poikani sitten aikuisena tervehtimään vanhuksia kätevästi.Suunnitelmat ovat suuret. Kivikon liittymäkin Kehä I:lle aukeaa muutaman vuoden päästä, jolloin yksityisautoilevat viikkiläiset pääsevät kulkemaan helpommin pohjoiseen ja poikittain (toivottavasti myös julkisten kulkuneuvojen käyttäjät).

En taida jaksaa odottaa siihen asti. Kaupunginvaltuuston lehtereiltä pariin otteeseen kokouksia seuranneena olisi luonnollista vaipua apatiaan tai lähteä kauas pois. On hämmästyttävää, miten systeemi voi nielaista ns. fiksujakin ihmisiä kiltisti tottelemaan johtavien virkamiesten uusliberalistisia linjauksia. Sitten voi ikävää turruttaa valtuuston kahviossa kohtalotovereitten kanssa parilla lasilla punkkua tai bisseä. Niinhän ne kaikki muutkin tekee. Ja ihan oikeesti, tää kuntapolitiikka nyt on vaan tällasta peliä. Kyllä mä ihan oikeesti, mutta en mä nyt yksin voi niille mitään...

Nykyisin on valtuustossa oppositionkin ääni. Käykääpä kattomassa jos tosi-tv ei enää sykähdytä. Aattelin lähteä minäkin barrikadeille.