Viikin asukkaana vien usein lastani päiväkotiin Pihlajamäkeen. On tietysti mukava huomata, että pysäkillä tapaa tuttuja vaununtyöntäjiä ja voi parhaimmassa tapauksessa vaihtaa muutaman sanan. Small talkin aihetta ei ole vaikea löytää 79:n pysäkillä. Monet vanhemmat kamppailevat samojen ongelmien kanssa: mahtuvatkohan vaunut seuraavaan bussiin? Ehdinköhän ajoissa neuvolaan, lääkärin vastaanotolle tai töihin?
Bussilinjassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Sen reitti on mitä mainioin. Ongelmana on se, että tällä asuinalueella ei ole riittävästi lähipalveluja.
Ennen muuttoamme Latokartanoon tutustuimme esitteeseen, joka lupasi paljon: luontoa ja toimivia lähipalveluita. Esitteen seuraavassa versiossa oli terveyskeskus sotattu pois tussilla. Koulu ja päiväkoti oli vielä säilytetty ja suureksi ilokseni niiden rakennustyöt on vihdoin saatu vauhtiin. Jostain käsittämättömästä syystä alueelle ei kuitenkaan ole suunniteltukaan yhtä paljon päivähoitopaikkoja, mitä (alimitoitetun) väestöennusteen mukaan on tarpeen. Terveyskeskus ehdittiin suunnitella jo verhojen värejä myöten, mutta sitten tuli stoppi. Terveyskeskuksen johto ja terveyslautakunta saivat päähänsä, että lääkärit viihtyvät paremmin isoissa yksiköissä. Terveyslautakunnan tilaama konsulttiselvitys kertoo karua kieltä aikeista: pari terveysasemaa pitäisi yksityistää (eikä lääkärifirmoja ehkä kiinnosta ihan pienet yksiköt).
Bussin korvaa kiireessä myös ekoviikkiläinen ekoauto, bensakäyttöinen luonnonystävä. Siitä ei käy viikkiläisiä syyttäminen. ”Lähi”palveluiden käyttö näillä seuduilla kysyy runsaasti aikaa sen lisäksi, että keskustaan bussilla huristellakseen saa Latokartanon perukoilta varata ruuhka-aikoina 40 minuuttia ja tavallisestikin puolituntia on vähän.
Pitäisiköhän lohduttautua sillä, että jonkun insinöörin pöydällä on metrolinjaus Viikin kirjastolle ja Kivikkoon? Pääsisi eskarilainen poikani sitten aikuisena tervehtimään vanhuksia kätevästi.Suunnitelmat ovat suuret. Kivikon liittymäkin Kehä I:lle aukeaa muutaman vuoden päästä, jolloin yksityisautoilevat viikkiläiset pääsevät kulkemaan helpommin pohjoiseen ja poikittain (toivottavasti myös julkisten kulkuneuvojen käyttäjät).
En taida jaksaa odottaa siihen asti. Kaupunginvaltuuston lehtereiltä pariin otteeseen kokouksia seuranneena olisi luonnollista vaipua apatiaan tai lähteä kauas pois. On hämmästyttävää, miten systeemi voi nielaista ns. fiksujakin ihmisiä kiltisti tottelemaan johtavien virkamiesten uusliberalistisia linjauksia. Sitten voi ikävää turruttaa valtuuston kahviossa kohtalotovereitten kanssa parilla lasilla punkkua tai bisseä. Niinhän ne kaikki muutkin tekee. Ja ihan oikeesti, tää kuntapolitiikka nyt on vaan tällasta peliä. Kyllä mä ihan oikeesti, mutta en mä nyt yksin voi niille mitään...
Nykyisin on valtuustossa oppositionkin ääni. Käykääpä kattomassa jos tosi-tv ei enää sykähdytä. Aattelin lähteä minäkin barrikadeille.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti