maanantaina 7. syyskuuta 2009

Rahapussidemokratiaa

Tänään postiluukustani kopsahti Jyväskylän yliopiston kerjuukirje.

”Yliopiston siirtyessä omaan rahatalouteen uuden, 1.8.2009 voimaan astuneen yliopistolain myötä tarvitsemme tukeasi, jotta pysymme tulevaisuudessakin tutkimuksen ja koulutuksen huipulla. Pienestäkin lahjoituksesta kasvaa suuri, sillä se saa valtion 2,5-kertaisen vastinrahoituksen.” Lisäksi minua opastettiin: ”Yliopiston pääomittamiseen osoitetun, vähintään 850 euron ja enintään 250000 euron suuruisen lahjoituksen saa vähentää verotuksessa”.

Kirjeessä ei vedottu ainoastaan pyyteettömään budjettirahojen rahapussiohjaukseen, vaan ”yli 20000 euroa lahjoittaneet henkilöt ja 100000 euroa lahjoittaneet yritykset saavat nimensä kunnialaattaan Agora-rakennukseen, Martti Ahtisaari -salin seinään.”

Jään odottamaan lisää kerjuukirjeitä, esimerkiksi: ”Puolustusvoimat tekee työtä, jolla on tarkoitus. Lahjoittamalla 10000 euroa valtio myöntää summalle 100-kertaisen vastinrahoituksen ja saat nimesi yksilölliseen sankarihautakiveen.” Tai: ”lahjoittamalla terveydenhuoltoon yli 2000 euroa saat VIP-kortin, jolla pääset jonon ohitse.” (Tosin, näinhän se erikoismaksuluokka taitaa toimia jo nyt.)

Kaikki siis hilpeästi lahjoittelemaan. Näin pääsee vaikuttamaan. Siis ne, joilla fyrkkaa on. Muut itkeköön mökeissään kun köyhää kustaan silmään.

lauantaina 25. lokakuuta 2008

Vaalikentiltä ja radiosta

Muutaman viikon vaalikentillä liikkuneena olen pannut merkille pari asiaa: Kampanjointi on melko laimeaa eduskuntapuolueiden keskuudessa. Arkisin ei tapaa juuri muita kuin SKP:n ja Helsinki-listojen vaalityöntekijöitä. Suurten puolueiden kampanjat sinänsä ovat tuttuja mediasta: toivoa ja unelmia.

En tiedä, miten kokkarina, demarina vihreänä tai vasemmistoliittolaisena yms. syttyisin kampanjoimaan. Ehkä sitten, jos en tietäisi, mitä oma puolue puuhailee.

Tälläkin hetkellä valmistellaan ensi vuoden budjettia Helsingille kaupunginjohtaja Jussi Pajusen (kok.) esityksen pohjalta. Sen mukaan palvelujen resurssipula jatkuu. Esityshän julkistettiin jo joitakin viikkoja sitten, nyt tarvitaan vain eduskuntapuolueiden edustajien nimet alle. Muutoksia budjettiesitykseen on luvassa taas vain vähän. Kuvaavaa budjettivalmistelulle ja kuntademokratialle on, että budjettisopimus julkistetaan vasta maanantaina, päivä vaalien jälkeen.

Muodollisesti budjetti käsitellään valtuustossa myöhemmin, mutta mikäli viimevuotiset merkit pitävät kutinsa, siitä ei taaskaan äänestetä. Rautainen ryhmäkuri toimii. Tällä hetkellä SKP:llä ja asukaslistalla on vain yksi valtuutettu, ja esityksille täytyy saada kannatusta ennen kuin niistä voi äänestää. Toivottavasti vaalien jälkeen valtuutettuja on ryhmällämme useampi.

Vaihtoehtobudjettiamme ja muita kunnallisvaaliasioitamme kommentoin taannoin YLE:n aikaisen tulokkaat ohjelmassa, jonka voi kuunnella osoitteessa http://lotta.yle.fi/rsweb2.nsf/sivut/tulokkaat?opendocument&pageid=Content105649B8139

Ja sitten vaan tekemään huomenna vaikuttava teko.

sunnuntaina 19. lokakuuta 2008

Asunnottomien yö

Toissa yönä vietettiin asunnottomien yötä ympäri Suomen. Helsingissä tapahtumat keskittyivät Hakaniemen torille ja Narinkkatorille. Paikalla Hakaniemessä oli itse presidentti ja asuntoministeri. Hienoa.

Kahta päivää ennen tilaisuutta postiluukusta tipahti ensi vuoden budjettiesitys Helsingin Asumisoikeus Oy:n taloille. Itse satun asustamaan kyseisen yhtiön asumisoikeusasunnossa ja toimin talohallituksen puheenjohtajana. HASO on Helsingin kaupungin yhtiö, periaatteessa voittoa tuottamaton.

Budjettiesitys oli karmaiseva. Vuokria (ts. vastikkeita) korotettaisiin 12 % ensi maaliskuun alusta. Edellinen korotus oli viime maaliskuussa. Kokolailla samansuuntaiset korotukset uhkaavat kaupungin vuokra-asuntojakin. Tilastokeskuksen mukaan pääkaupunkiseudun vuokrankorotukset ovat olleet n. 5 % viimeksi kuluneen vuoden aikana. Täyttä selvyyttä vuokrankorotusten perusteisiin en papereista saanut. Täytyy tehdä pieni tiedustelukierros. Näytti tosin siltä, että uudiskohteissa asumiskustannukset ovat huomattavan kalliita mm. kohonneiden tonttivuokrien ja rakennuskustannusten vuoksi. Muun muassa tonttivuokrat jyvitetään kaikille yhtiön asunnoille.

Helsingin kaupunki voi vaikuttaa asumisen hintaan ratkaisevalla tavalla. Uudisrakentamisen hinta ei kohoaisi niin suureksi kuin nykyisin, jos kaupungilla olisi oma asuntorakentamisyksikkö. Nyt tilanne on se, että tarjouksia kaupungin asuntotuotantotoimistolle jättää vain kourallinen rakennusfirmoja. Hinnoittelu on sen kaltaista, että uudisrakentamisen kustannukset hipovat pilviä. Monesti tarjouksia ei edes tule, koska kovan rahan kohteet tuottavat firmoille vuokra-asuntorakentamista tai HITASia enemmän.

Toinen asumiskustannuksia pudottava ratkaisu on tonttivuokrien alentaminen. On ihmeellistä, että kaupunkilaisten yhteisesti omistama tonttimaa on ns. markkinahintaista. Tonttimaahan sovellettava markkinamekanismikin on aika omalaatuinen: Kun yhdeltä alueelta myydään tontti, katsotaan, että alueella vuokrattavien tonttien arvo on sama, kuin yksittäisen myydyn tontin. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan tarjonta määrää hintaa. Eli jos koko tonttimassa olisi kaupan, hinta olisi täysin erilainen.

Kaupunki voisi myös alentaa omistamiensa vesi- ja energialaitosten tariffeja. Helsingin Energia on tuottanut huomattavia voittoja vuosi toisensa perään. Myös peruskorjauksiin voitaisiin myöntää edullisempia lainoja.

Kun nyt meikäläisenkin kämpän vuokra näyttää nousevan 10 euroon neliöltä, voi kysyä, kuinka monella vuokra- tai asumisoikeusasukkaalla on kipuraja tullut vastaan? Näyttää siltä, että aika monella, kun vuokranmaksuvaikeudet ovat lisääntyneet kaupungin vuokra-asunnoissa ja häätöjä on toteutettu entistä hanakammin.

Mihin presidentti tai asuntoministeri on ajatellut sijoittaa sitten vuokra-asukkaat?

torstaina 25. syyskuuta 2008

Metropolipolitiikkaa?

Kaupunginvaltuustossa jutusteltiin eilen peräti kuusi tuntia. Valtapuolueet saivat päähänsä nostaa esiin pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisen, vaikka se viimeksi kesäkuussa torpattiin mm. Espoon taholta. Vihreiden aloitteesta ja kokoomuksen kovalla tuella, Jan Vapaavuoren äänellä, päätettiin tehdä selvitys metropolihallinnosta. Mikään valtapuolue ei asiaa vastustanut.

Minun on vaikea ymmärtää halua vielä nykyistä suurempien hallinnollisten yksiköiden luomiseen. Nykyinenkin päätöksenteko on etääntynyt kuntalaisista ihan riittävästi. Asuinalueilta lakkautetaan kunnallisia palveluita jatkuvasti, nytkin on suunnitteilla terveysasemaverkoston harventaminen entisestään. Päiväkotien ja koulujen lakkauttamisethan ovat olleet tapetilla nekin jo jonkin aikaa ja lakkauttamisia on tehty.

Kun isot miehet ja naiset haaveilevat metropolista, kannattaisi katseet kääntää länteen – tai itään. Tukholmassa ei Helsingin kaltaista keskitettyä valtaa valtuustolla ole kouluista tai sosiaalipalveluiden järjestämisessä vaan valta näistä on delegoitu kaupunginosa-alueille. Pietarissa puolestaan jakautuu hallinnollisesti 18 piiriin ja edelleen 82 kunnallishallintoalueeseen, joissa on ainakin toimeenpanovaltaa.

Yritän ymmärtää isoja miehiä Lissabonin hengessä: tavoitteena on palvelujen keskittäminen ja kilpailuttaminen eli palvelumarkkinoiden vapauttaminen kilpailulle ja riittävän suurten yksiköiden luominen ylikansallisille firmoille. Myös rakennusliikkeitä kiinnostavat suuret aluerakentamiskohteet. Niiden avulla voisi rahaa takoa vielä entistäkin enemmän.

PS Helsingissä on tälläkin hetkellä rakentamatonta tonttimaata n. 70000 asukkaan tarpeeseen.

Kymmenen oikein = miljoona euroa/päivä?


Keskittäminen ei ole ratkaisu eikä suuri kaunista, kun lähipalveluista on kyse. Helsinki tekee voittoa yli 300 miljoonaa euroa vuodessa. Rahaa siis kaupunkilaisten palveluihin on. Kaikkiin uudistuksiin ei edes tarvittaisi senttiäkään lisää, vaan kyse on usein siitä, haluaako kaupunki tuottaa palvelut itse vai ostaa ne kalliilla ulkopuolelta.

Näiden asioiden puolesta toimin (10/10):

- Stop pienen piirin vallankäytölle! Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia lisättävä kuulemisilla ja budjettivaltaa omaavien kaupunginosaneuvostojen perustamisella.
- Päivähoidon resurssit kuntoon, lasten ja hoitajien pallottelu lopetettava. Laadukas ja maksuton varhaiskasvatus on jokaisen lapsen subjektiivinen oikeus.
- Lähikoulu on paras koulu, varsinkin pienille koululaisille.
- Lähiterveysasemat säilytettävä ja niitä lisättävä uusille asuinalueille. Terveydenhuolto maksuttomaksi.
- Nuorisotilojen on sijaittava lähellä käyttäjiä ja niiden on tarjottava omaehtoista ja maksutonta toimintaa.
- Joukkoliikenne maksuttomaksi, lisää vuoroja ja raideliikennettä.
- Helsingin Energia = uusiutuva energia
- Asumiskustannukset alas, vuokra-asuntoja lisää. Oma rakennusyksikkö kaupungille ja tonttivuokrat järjelliselle tasolle.
- Helsinki-lisä kaupungin työntekijöille kalliita elinkustannuksia kompensoimaan.
- Sosiaali- ja terveystoimelle riittävä rahoitus. Tällä hetkellä budjetissa myönnetään rahaa tietoisesti riittämättömästi.

keskiviikkona 10. syyskuuta 2008

Maksuttomaan joukkoliikenteeseen

Reilu viikko sitten pidetyllä Vastavirta-festivaalilla oli keskustelutilaisuus kuntapalveluista. Joukkoliikenteen maksuttomuuden puolesta ei puhunut esimerkiksi vihreitä edustanut Tuomas Rantanen, koska hänen mielestään maksuttomuus johtaisi liian täysiin busseihin ja sitäpaitsi keskiluokalla on varaa maksaa lippunsa.

On totta, että kertarysäyksellä toteutettu maksuttomuus saattaisi johtaa jonkinlaisiin ongelmiin, jos joukkoliikennettä ei samalla kehitettäisi. Toisaalta, minä en harmittelisi, jos työtön tai muuten vähävarainen henkilö joutuisi matkustamaan tupaten täynnä olevassa joukkoliikennevälineessä mutta hänen ei tarvitsisi samalla miettiä, matkustaako johonkin tapahtumaan tai tuttuja tapaamaan vai syökö lounaan. Täydet, mutta nopeat joukkoliikennevälineet lienevät myös maksuttomuuden ajajien ensisijainen perustelu. Vähentäisihän se yksityisautoilua ja tekisi liikenteen sujuvammaksi.

Ei maksuttomuutta tarvitse kerralla toteuttaa, vaan sitä voisi aluksi laajentaa uusiin ryhmiin ja alentaa lippujen hintoja. Päivi Lipponen (sdp) esitti taannoin maksuttomuutta alle 16-vuotiaille. Kun budjetin yhteydessä valtuustoryhmämme toi hänen aloitteensa äänestykseen, ei Lipponen (eikä kukaan muukaan valtuutettu) ollut valmis kannattamaan sitä tosipaikan tullen.

Lisää pähkäilyjä joukkoliikenteestä tarjoaa Kaupunkiliikkujat.

tiistaina 9. syyskuuta 2008

Säilöminen vs. varhaiskasvatus

Hesarista luin eilen kommenttia ylisuurista ryhmäkoista päivähoidossa. Ryhmäkoot ovat hyvä huono esimerkki siitä, mitä liian pitkälle viety tehokkuusajattelu aiheuttaa. Kun ryhmän koko kasvaa liian isoksi, kontaktisuhteita, ts. "kuka tekee mitä ja on mitä ja kenen kaa" tulee hoitajalle ja lapselle hallittavaksi käsittämättömän iso määrä. Ei siis riitä, että yhtä aikuista kohden on tietty normitettu määrä lapsia, vaan myös tietyille lapsille pitää olla tietyt aikuiset sekä omat seinät. Liian isoissa ryhmissä lapsilla on taipumus käyttäytyä aggressiivisesti, omankin kokemukseni mukaan. Viime vuosi oli aika pelottavaa vanhemman poikani ollessa lähes kolmenkymmenen lapsen ryhmässä vasta avatussa lähipäiväkodissa.

Päivähoidon henkilöstöpula kertoo parista asiasta: palkkatasosta ja työssä viihtymisestä. Ja vielä: työntekijä viihtyy työssä tavallisesti silloin, kun lapsetkin viihtyvät. Ei voi olla järkevää lasten tai henkilöstön kannalta, että päivähoidon työntekijän on jatkuvasti oltava valmis siirtymään toiseen työpisteeseen riippuen siitä, kuinka monta lasta kulloinkin sattuu päiväkotiryhmässä olemaan paikalla.

Viime vuosina Helsingissä on lakkautettu useita päiväkoteja, jolloin lapsia on palloteltu uusiin ympäristöihin ja päiväkotiryhmiin varhaiskasvatuksen jatkuvuus unohtaen. Joitakin päiväkoteja on jouduttu jo avaamaan uudestaan päivähoidon tarpeen lisäännyttyä. Päiväkotien sulkemisia on perusteltu tilojen kalleudella. Kaupungin tilakeskus tekee kuitenkin huomattavaa voittoa vuokraamalla kaupungin tiloja kaupungin omiin toimintoihin.

Mihin käyttäisit miljoonan päivässä? Sen verran Helsinki teki voittoa viime vuonna. "Kukahan ne säästöt maksaa, sen näkee joka elää jaksaa" (M. Perkoila)