Pääsemme lukemaan valtamediasta päivittäin Kreikan, Italian tai jonkin muun euromaan velkakriisin dramaattisista käänteistä. Selvää on, että päin puuta mennään ja kovaa. Arvuuteltavaksi jää ainoastaan, kuinka moni muu ajaa päin puuta ja milloin johtoauton moottori leikkaa kiinni lopullisesti.
Euroopan unionin velkakriisin lääkkeeksi esitetään palkkojen polkemista ja julkisten palvelujen karsimista. Kuulostaako tutulta? Tällä reseptillä on tultu nykytilanteeseen. Hoito tepsi – potilas kuoli.
Velkakriisin synnystä valtamedian toimittaja-armeija ei näytä saavan selkoa. Milloin kreikkalaiset ovat laiskoja, milloin muuten vaan oman edun tavoittelijoita – kuin pankit ja pörssiyhtiöt konsanaan.
Kriisin taustalla on löysän rahan politiikka. Raha on ollut löysässä niille, joilla ennestään jo on. Työtätekevillä ja vähäosaisilla se jää löysästi käteen, kun sen vie kohonneet elinkustannukset alta aikayksikön. Pääomat ovat päässeet kasautumaan harvojen käsiin. Voittojen kasvu ja tulonjaon muuttuminen pääoman hyväksi on johtanut spekulatiivisen ja kuvitteellisen rahapääoman paisumiseen. Samalla rahoitusmarkkinoiden vapaus on kasvattanut pankkien valtaa.
Nykyinen hallitusvasemmisto oli viime keväänä kovasti huolissaan kansalta pankeille kupattavista rahoista. Ministeriauton takapenkillä on muut huolet. Kuntapalveluista voidaan huoletta leikata.
Leikkauslinja koskee myös Helsinkiä. Kaupunki, jolla on edelleen enemmän saatavia kuin velkaa, leikkaa kaupunkilaisten peruspalveluista.
Kummelin sketsissä 90-luvulla levy-yhtiö velvoitti artistin maksamaan lähes kaiken. Nyt on artisti hyvää vauhtia kupattu kuiviin. Olisi jo rikkaiden vuoro maksaa.
KALLE HERNBERG
Kirjoitus julkaistu Eespäin-lehdessä 4/11
tiistai, 22. marraskuuta 2011
keskiviikko, 23. maaliskuuta 2011
Vastaisku vasemmalta
Olen 36-vuotias yläkoulun opettaja, kahden lapsen isä, amatööribasisti ja kansalaisaktivisti. Olen toiminut aktiivisesti kansalaisjärjestöissä ja -liikkeissä 90-luvun puolivälistä alkaen.
Raaka oikeistopolitiikka näkyy päivittäin työssäni. Poliittiset päätökset tulevat esiin oppilaiden arkikokemusten ja ongelmien sekä koulun ja julkisen sektorin puutteellisten resurssien kautta. Tuloerojen kasvattaminen, työttömyys ja julkisten palveluiden heikentäminen ovat poliittisia valintoja.
Rahaa Suomessa on, mutta se ei kohdistu sinne, missä yhteistä hyvinvointia luodaan, vaan se valuu niille, joilla jo on. Tälle kehitykselle on saatava täyskäännös verotuksen muutoksen, julkisten palveluiden parantamisen, perusturvan ja työllisyyden kasvattamisen kautta.
Nyt on uuden, osallistuvan ja osallistavan poliittisen kulttuurin aika. Ihmisten tarpeet keskiöön ja rahaeliitille kenkää.
Kenkää rahaeliitille! -ohjelma
Raaka oikeistopolitiikka näkyy päivittäin työssäni. Poliittiset päätökset tulevat esiin oppilaiden arkikokemusten ja ongelmien sekä koulun ja julkisen sektorin puutteellisten resurssien kautta. Tuloerojen kasvattaminen, työttömyys ja julkisten palveluiden heikentäminen ovat poliittisia valintoja.
Rahaa Suomessa on, mutta se ei kohdistu sinne, missä yhteistä hyvinvointia luodaan, vaan se valuu niille, joilla jo on. Tälle kehitykselle on saatava täyskäännös verotuksen muutoksen, julkisten palveluiden parantamisen, perusturvan ja työllisyyden kasvattamisen kautta.
Nyt on uuden, osallistuvan ja osallistavan poliittisen kulttuurin aika. Ihmisten tarpeet keskiöön ja rahaeliitille kenkää.
Kenkää rahaeliitille! -ohjelma
tiistai, 22. maaliskuuta 2011
Viiden egen pizza
Otsikossa viitataan tuohon vähävaraisen vankkaan ystävään, harmaan talouden konkretisoitumaan ja karppaajan kauhistukseen.
En usko, että viiden egen pizzat johtavat harmaan talouden ytimeen, tuohon yli 10 miljardin pottiin, jota Finanssialan keskusliitto neuvoo piilottelemaan verottajan ulottumattomissa. Kokoomus-konsernin hännänheiluttajan byrokraattien lounastauolla ei viiden ekun lätyt lätise.
Vitosen pyörylät ovat jokseenkin tuttua pyhähuttua niissä piireissä, joissa lounasseteleitä ei myönnetä kuin eu-ruokajakeluun eikä tippiä jaella tavan vuoksi.
Työmarkkinatuen taso ja saamisehdot ovat sosiaalipolitiikan kenties räikein häpeäpilkku - toimeentulotuen ohella. Työmarkkinatuen tai peruspäivärahan taso tai toimeentulotuki ei edes lähtökohtaisesti riitä kattamaan pakollisia perustarpeita eikä tasoa ole nostettu kunnolla aikoihin. (Opintotuen tasosta on tässä yhteydessä ehkä turha edes mainita). Myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso on Suomessa huomattavasti alhaisempi kuin esimerkiksi läntisessä naapurimaassamme.
90-luvulla kokeiltiin yhden luukun periaatetta: Kelasta sai joillakin paikkakunnilla myös toimeentulotukea. Kokeilu toimi hyvin viimesijaisen tuen tarvitsijoiden näkökulmasta. Kokoomuksen kannalta kokeilu oli huono: toimeentulotukimenot lisääntyivät, kun sossua häpeilevät kaurapuurovanhuksetkin saivat palan kakkua.
Jos pääomaverojen osuus olisi Suomessa samaa tasoa kuin EU-maissa keskimäärin, verotuloja kertyisi vuodessa 4 - 5 miljardia euroa nykyistä enemmän. Sillä rahoitettaisiin kohtuullinen perusturva huonoimmassa asemassa oleville.
SKP:n vaatimaan 900 euron perusturvaan pitää olla inhimillisestikin varaa, suurituloisten verohelpotuksiin ja veronkiertoon enää ei.
Perusturvauudistuksen jälkeen saattaisi olla silloin tällöin varaa myös kokkari-Holkerin muinoin suosittamaan mainioon valkuaisen lähteeseen - silakkaan.
En usko, että viiden egen pizzat johtavat harmaan talouden ytimeen, tuohon yli 10 miljardin pottiin, jota Finanssialan keskusliitto neuvoo piilottelemaan verottajan ulottumattomissa. Kokoomus-konsernin hännänheiluttajan byrokraattien lounastauolla ei viiden ekun lätyt lätise.
Vitosen pyörylät ovat jokseenkin tuttua pyhähuttua niissä piireissä, joissa lounasseteleitä ei myönnetä kuin eu-ruokajakeluun eikä tippiä jaella tavan vuoksi.
Työmarkkinatuen taso ja saamisehdot ovat sosiaalipolitiikan kenties räikein häpeäpilkku - toimeentulotuen ohella. Työmarkkinatuen tai peruspäivärahan taso tai toimeentulotuki ei edes lähtökohtaisesti riitä kattamaan pakollisia perustarpeita eikä tasoa ole nostettu kunnolla aikoihin. (Opintotuen tasosta on tässä yhteydessä ehkä turha edes mainita). Myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso on Suomessa huomattavasti alhaisempi kuin esimerkiksi läntisessä naapurimaassamme.
90-luvulla kokeiltiin yhden luukun periaatetta: Kelasta sai joillakin paikkakunnilla myös toimeentulotukea. Kokeilu toimi hyvin viimesijaisen tuen tarvitsijoiden näkökulmasta. Kokoomuksen kannalta kokeilu oli huono: toimeentulotukimenot lisääntyivät, kun sossua häpeilevät kaurapuurovanhuksetkin saivat palan kakkua.
Jos pääomaverojen osuus olisi Suomessa samaa tasoa kuin EU-maissa keskimäärin, verotuloja kertyisi vuodessa 4 - 5 miljardia euroa nykyistä enemmän. Sillä rahoitettaisiin kohtuullinen perusturva huonoimmassa asemassa oleville.
SKP:n vaatimaan 900 euron perusturvaan pitää olla inhimillisestikin varaa, suurituloisten verohelpotuksiin ja veronkiertoon enää ei.
Perusturvauudistuksen jälkeen saattaisi olla silloin tällöin varaa myös kokkari-Holkerin muinoin suosittamaan mainioon valkuaisen lähteeseen - silakkaan.
maanantai, 7. syyskuuta 2009
Rahapussidemokratiaa
Tänään postiluukustani kopsahti Jyväskylän yliopiston kerjuukirje.
”Yliopiston siirtyessä omaan rahatalouteen uuden, 1.8.2009 voimaan astuneen yliopistolain myötä tarvitsemme tukeasi, jotta pysymme tulevaisuudessakin tutkimuksen ja koulutuksen huipulla. Pienestäkin lahjoituksesta kasvaa suuri, sillä se saa valtion 2,5-kertaisen vastinrahoituksen.” Lisäksi minua opastettiin: ”Yliopiston pääomittamiseen osoitetun, vähintään 850 euron ja enintään 250000 euron suuruisen lahjoituksen saa vähentää verotuksessa”.
Kirjeessä ei vedottu ainoastaan pyyteettömään budjettirahojen rahapussiohjaukseen, vaan ”yli 20000 euroa lahjoittaneet henkilöt ja 100000 euroa lahjoittaneet yritykset saavat nimensä kunnialaattaan Agora-rakennukseen, Martti Ahtisaari -salin seinään.”
Jään odottamaan lisää kerjuukirjeitä, esimerkiksi: ”Puolustusvoimat tekee työtä, jolla on tarkoitus. Lahjoittamalla 10000 euroa valtio myöntää summalle 100-kertaisen vastinrahoituksen ja saat nimesi yksilölliseen sankarihautakiveen.” Tai: ”lahjoittamalla terveydenhuoltoon yli 2000 euroa saat VIP-kortin, jolla pääset jonon ohitse.” (Tosin, näinhän se erikoismaksuluokka taitaa toimia jo nyt.)
Kaikki siis hilpeästi lahjoittelemaan. Näin pääsee vaikuttamaan. Siis ne, joilla fyrkkaa on. Muut itkeköön mökeissään kun köyhää kustaan silmään.
”Yliopiston siirtyessä omaan rahatalouteen uuden, 1.8.2009 voimaan astuneen yliopistolain myötä tarvitsemme tukeasi, jotta pysymme tulevaisuudessakin tutkimuksen ja koulutuksen huipulla. Pienestäkin lahjoituksesta kasvaa suuri, sillä se saa valtion 2,5-kertaisen vastinrahoituksen.” Lisäksi minua opastettiin: ”Yliopiston pääomittamiseen osoitetun, vähintään 850 euron ja enintään 250000 euron suuruisen lahjoituksen saa vähentää verotuksessa”.
Kirjeessä ei vedottu ainoastaan pyyteettömään budjettirahojen rahapussiohjaukseen, vaan ”yli 20000 euroa lahjoittaneet henkilöt ja 100000 euroa lahjoittaneet yritykset saavat nimensä kunnialaattaan Agora-rakennukseen, Martti Ahtisaari -salin seinään.”
Jään odottamaan lisää kerjuukirjeitä, esimerkiksi: ”Puolustusvoimat tekee työtä, jolla on tarkoitus. Lahjoittamalla 10000 euroa valtio myöntää summalle 100-kertaisen vastinrahoituksen ja saat nimesi yksilölliseen sankarihautakiveen.” Tai: ”lahjoittamalla terveydenhuoltoon yli 2000 euroa saat VIP-kortin, jolla pääset jonon ohitse.” (Tosin, näinhän se erikoismaksuluokka taitaa toimia jo nyt.)
Kaikki siis hilpeästi lahjoittelemaan. Näin pääsee vaikuttamaan. Siis ne, joilla fyrkkaa on. Muut itkeköön mökeissään kun köyhää kustaan silmään.
lauantai, 25. lokakuuta 2008
Vaalikentiltä ja radiosta
Muutaman viikon vaalikentillä liikkuneena olen pannut merkille pari asiaa: Kampanjointi on melko laimeaa eduskuntapuolueiden keskuudessa. Arkisin ei tapaa juuri muita kuin SKP:n ja Helsinki-listojen vaalityöntekijöitä. Suurten puolueiden kampanjat sinänsä ovat tuttuja mediasta: toivoa ja unelmia.
En tiedä, miten kokkarina, demarina vihreänä tai vasemmistoliittolaisena yms. syttyisin kampanjoimaan. Ehkä sitten, jos en tietäisi, mitä oma puolue puuhailee.
Tälläkin hetkellä valmistellaan ensi vuoden budjettia Helsingille kaupunginjohtaja Jussi Pajusen (kok.) esityksen pohjalta. Sen mukaan palvelujen resurssipula jatkuu. Esityshän julkistettiin jo joitakin viikkoja sitten, nyt tarvitaan vain eduskuntapuolueiden edustajien nimet alle. Muutoksia budjettiesitykseen on luvassa taas vain vähän. Kuvaavaa budjettivalmistelulle ja kuntademokratialle on, että budjettisopimus julkistetaan vasta maanantaina, päivä vaalien jälkeen.
Muodollisesti budjetti käsitellään valtuustossa myöhemmin, mutta mikäli viimevuotiset merkit pitävät kutinsa, siitä ei taaskaan äänestetä. Rautainen ryhmäkuri toimii. Tällä hetkellä SKP:llä ja asukaslistalla on vain yksi valtuutettu, ja esityksille täytyy saada kannatusta ennen kuin niistä voi äänestää. Toivottavasti vaalien jälkeen valtuutettuja on ryhmällämme useampi.
Vaihtoehtobudjettiamme ja muita kunnallisvaaliasioitamme kommentoin taannoin YLE:n aikaisen tulokkaat ohjelmassa, jonka voi kuunnella osoitteessa http://lotta.yle.fi/rsweb2.nsf/sivut/tulokkaat?opendocument&pageid=Content105649B8139
Ja sitten vaan tekemään huomenna vaikuttava teko.
En tiedä, miten kokkarina, demarina vihreänä tai vasemmistoliittolaisena yms. syttyisin kampanjoimaan. Ehkä sitten, jos en tietäisi, mitä oma puolue puuhailee.
Tälläkin hetkellä valmistellaan ensi vuoden budjettia Helsingille kaupunginjohtaja Jussi Pajusen (kok.) esityksen pohjalta. Sen mukaan palvelujen resurssipula jatkuu. Esityshän julkistettiin jo joitakin viikkoja sitten, nyt tarvitaan vain eduskuntapuolueiden edustajien nimet alle. Muutoksia budjettiesitykseen on luvassa taas vain vähän. Kuvaavaa budjettivalmistelulle ja kuntademokratialle on, että budjettisopimus julkistetaan vasta maanantaina, päivä vaalien jälkeen.
Muodollisesti budjetti käsitellään valtuustossa myöhemmin, mutta mikäli viimevuotiset merkit pitävät kutinsa, siitä ei taaskaan äänestetä. Rautainen ryhmäkuri toimii. Tällä hetkellä SKP:llä ja asukaslistalla on vain yksi valtuutettu, ja esityksille täytyy saada kannatusta ennen kuin niistä voi äänestää. Toivottavasti vaalien jälkeen valtuutettuja on ryhmällämme useampi.
Vaihtoehtobudjettiamme ja muita kunnallisvaaliasioitamme kommentoin taannoin YLE:n aikaisen tulokkaat ohjelmassa, jonka voi kuunnella osoitteessa http://lotta.yle.fi/rsweb2.nsf/sivut/tulokkaat?opendocument&pageid=Content105649B8139
Ja sitten vaan tekemään huomenna vaikuttava teko.
sunnuntai, 19. lokakuuta 2008
Asunnottomien yö
Toissa yönä vietettiin asunnottomien yötä ympäri Suomen. Helsingissä tapahtumat keskittyivät Hakaniemen torille ja Narinkkatorille. Paikalla Hakaniemessä oli itse presidentti ja asuntoministeri. Hienoa.
Kahta päivää ennen tilaisuutta postiluukusta tipahti ensi vuoden budjettiesitys Helsingin Asumisoikeus Oy:n taloille. Itse satun asustamaan kyseisen yhtiön asumisoikeusasunnossa ja toimin talohallituksen puheenjohtajana. HASO on Helsingin kaupungin yhtiö, periaatteessa voittoa tuottamaton.
Budjettiesitys oli karmaiseva. Vuokria (ts. vastikkeita) korotettaisiin 12 % ensi maaliskuun alusta. Edellinen korotus oli viime maaliskuussa. Kokolailla samansuuntaiset korotukset uhkaavat kaupungin vuokra-asuntojakin. Tilastokeskuksen mukaan pääkaupunkiseudun vuokrankorotukset ovat olleet n. 5 % viimeksi kuluneen vuoden aikana. Täyttä selvyyttä vuokrankorotusten perusteisiin en papereista saanut. Täytyy tehdä pieni tiedustelukierros. Näytti tosin siltä, että uudiskohteissa asumiskustannukset ovat huomattavan kalliita mm. kohonneiden tonttivuokrien ja rakennuskustannusten vuoksi. Muun muassa tonttivuokrat jyvitetään kaikille yhtiön asunnoille.
Helsingin kaupunki voi vaikuttaa asumisen hintaan ratkaisevalla tavalla. Uudisrakentamisen hinta ei kohoaisi niin suureksi kuin nykyisin, jos kaupungilla olisi oma asuntorakentamisyksikkö. Nyt tilanne on se, että tarjouksia kaupungin asuntotuotantotoimistolle jättää vain kourallinen rakennusfirmoja. Hinnoittelu on sen kaltaista, että uudisrakentamisen kustannukset hipovat pilviä. Monesti tarjouksia ei edes tule, koska kovan rahan kohteet tuottavat firmoille vuokra-asuntorakentamista tai HITASia enemmän.
Toinen asumiskustannuksia pudottava ratkaisu on tonttivuokrien alentaminen. On ihmeellistä, että kaupunkilaisten yhteisesti omistama tonttimaa on ns. markkinahintaista. Tonttimaahan sovellettava markkinamekanismikin on aika omalaatuinen: Kun yhdeltä alueelta myydään tontti, katsotaan, että alueella vuokrattavien tonttien arvo on sama, kuin yksittäisen myydyn tontin. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan tarjonta määrää hintaa. Eli jos koko tonttimassa olisi kaupan, hinta olisi täysin erilainen.
Kaupunki voisi myös alentaa omistamiensa vesi- ja energialaitosten tariffeja. Helsingin Energia on tuottanut huomattavia voittoja vuosi toisensa perään. Myös peruskorjauksiin voitaisiin myöntää edullisempia lainoja.
Kun nyt meikäläisenkin kämpän vuokra näyttää nousevan 10 euroon neliöltä, voi kysyä, kuinka monella vuokra- tai asumisoikeusasukkaalla on kipuraja tullut vastaan? Näyttää siltä, että aika monella, kun vuokranmaksuvaikeudet ovat lisääntyneet kaupungin vuokra-asunnoissa ja häätöjä on toteutettu entistä hanakammin.
Mihin presidentti tai asuntoministeri on ajatellut sijoittaa sitten vuokra-asukkaat?
Kahta päivää ennen tilaisuutta postiluukusta tipahti ensi vuoden budjettiesitys Helsingin Asumisoikeus Oy:n taloille. Itse satun asustamaan kyseisen yhtiön asumisoikeusasunnossa ja toimin talohallituksen puheenjohtajana. HASO on Helsingin kaupungin yhtiö, periaatteessa voittoa tuottamaton.
Budjettiesitys oli karmaiseva. Vuokria (ts. vastikkeita) korotettaisiin 12 % ensi maaliskuun alusta. Edellinen korotus oli viime maaliskuussa. Kokolailla samansuuntaiset korotukset uhkaavat kaupungin vuokra-asuntojakin. Tilastokeskuksen mukaan pääkaupunkiseudun vuokrankorotukset ovat olleet n. 5 % viimeksi kuluneen vuoden aikana. Täyttä selvyyttä vuokrankorotusten perusteisiin en papereista saanut. Täytyy tehdä pieni tiedustelukierros. Näytti tosin siltä, että uudiskohteissa asumiskustannukset ovat huomattavan kalliita mm. kohonneiden tonttivuokrien ja rakennuskustannusten vuoksi. Muun muassa tonttivuokrat jyvitetään kaikille yhtiön asunnoille.
Helsingin kaupunki voi vaikuttaa asumisen hintaan ratkaisevalla tavalla. Uudisrakentamisen hinta ei kohoaisi niin suureksi kuin nykyisin, jos kaupungilla olisi oma asuntorakentamisyksikkö. Nyt tilanne on se, että tarjouksia kaupungin asuntotuotantotoimistolle jättää vain kourallinen rakennusfirmoja. Hinnoittelu on sen kaltaista, että uudisrakentamisen kustannukset hipovat pilviä. Monesti tarjouksia ei edes tule, koska kovan rahan kohteet tuottavat firmoille vuokra-asuntorakentamista tai HITASia enemmän.
Toinen asumiskustannuksia pudottava ratkaisu on tonttivuokrien alentaminen. On ihmeellistä, että kaupunkilaisten yhteisesti omistama tonttimaa on ns. markkinahintaista. Tonttimaahan sovellettava markkinamekanismikin on aika omalaatuinen: Kun yhdeltä alueelta myydään tontti, katsotaan, että alueella vuokrattavien tonttien arvo on sama, kuin yksittäisen myydyn tontin. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan tarjonta määrää hintaa. Eli jos koko tonttimassa olisi kaupan, hinta olisi täysin erilainen.
Kaupunki voisi myös alentaa omistamiensa vesi- ja energialaitosten tariffeja. Helsingin Energia on tuottanut huomattavia voittoja vuosi toisensa perään. Myös peruskorjauksiin voitaisiin myöntää edullisempia lainoja.
Kun nyt meikäläisenkin kämpän vuokra näyttää nousevan 10 euroon neliöltä, voi kysyä, kuinka monella vuokra- tai asumisoikeusasukkaalla on kipuraja tullut vastaan? Näyttää siltä, että aika monella, kun vuokranmaksuvaikeudet ovat lisääntyneet kaupungin vuokra-asunnoissa ja häätöjä on toteutettu entistä hanakammin.
Mihin presidentti tai asuntoministeri on ajatellut sijoittaa sitten vuokra-asukkaat?
torstai, 25. syyskuuta 2008
Metropolipolitiikkaa?
Kaupunginvaltuustossa jutusteltiin eilen peräti kuusi tuntia. Valtapuolueet saivat päähänsä nostaa esiin pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisen, vaikka se viimeksi kesäkuussa torpattiin mm. Espoon taholta. Vihreiden aloitteesta ja kokoomuksen kovalla tuella, Jan Vapaavuoren äänellä, päätettiin tehdä selvitys metropolihallinnosta. Mikään valtapuolue ei asiaa vastustanut.
Minun on vaikea ymmärtää halua vielä nykyistä suurempien hallinnollisten yksiköiden luomiseen. Nykyinenkin päätöksenteko on etääntynyt kuntalaisista ihan riittävästi. Asuinalueilta lakkautetaan kunnallisia palveluita jatkuvasti, nytkin on suunnitteilla terveysasemaverkoston harventaminen entisestään. Päiväkotien ja koulujen lakkauttamisethan ovat olleet tapetilla nekin jo jonkin aikaa ja lakkauttamisia on tehty.
Kun isot miehet ja naiset haaveilevat metropolista, kannattaisi katseet kääntää länteen – tai itään. Tukholmassa ei Helsingin kaltaista keskitettyä valtaa valtuustolla ole kouluista tai sosiaalipalveluiden järjestämisessä vaan valta näistä on delegoitu kaupunginosa-alueille. Pietarissa puolestaan jakautuu hallinnollisesti 18 piiriin ja edelleen 82 kunnallishallintoalueeseen, joissa on ainakin toimeenpanovaltaa.
Yritän ymmärtää isoja miehiä Lissabonin hengessä: tavoitteena on palvelujen keskittäminen ja kilpailuttaminen eli palvelumarkkinoiden vapauttaminen kilpailulle ja riittävän suurten yksiköiden luominen ylikansallisille firmoille. Myös rakennusliikkeitä kiinnostavat suuret aluerakentamiskohteet. Niiden avulla voisi rahaa takoa vielä entistäkin enemmän.
PS Helsingissä on tälläkin hetkellä rakentamatonta tonttimaata n. 70000 asukkaan tarpeeseen.
Minun on vaikea ymmärtää halua vielä nykyistä suurempien hallinnollisten yksiköiden luomiseen. Nykyinenkin päätöksenteko on etääntynyt kuntalaisista ihan riittävästi. Asuinalueilta lakkautetaan kunnallisia palveluita jatkuvasti, nytkin on suunnitteilla terveysasemaverkoston harventaminen entisestään. Päiväkotien ja koulujen lakkauttamisethan ovat olleet tapetilla nekin jo jonkin aikaa ja lakkauttamisia on tehty.
Kun isot miehet ja naiset haaveilevat metropolista, kannattaisi katseet kääntää länteen – tai itään. Tukholmassa ei Helsingin kaltaista keskitettyä valtaa valtuustolla ole kouluista tai sosiaalipalveluiden järjestämisessä vaan valta näistä on delegoitu kaupunginosa-alueille. Pietarissa puolestaan jakautuu hallinnollisesti 18 piiriin ja edelleen 82 kunnallishallintoalueeseen, joissa on ainakin toimeenpanovaltaa.
Yritän ymmärtää isoja miehiä Lissabonin hengessä: tavoitteena on palvelujen keskittäminen ja kilpailuttaminen eli palvelumarkkinoiden vapauttaminen kilpailulle ja riittävän suurten yksiköiden luominen ylikansallisille firmoille. Myös rakennusliikkeitä kiinnostavat suuret aluerakentamiskohteet. Niiden avulla voisi rahaa takoa vielä entistäkin enemmän.
PS Helsingissä on tälläkin hetkellä rakentamatonta tonttimaata n. 70000 asukkaan tarpeeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)